Kranssi langanpätkistä

Vaikka lumi sulikin ja taas on kurjan harmaata ja märkää, halusin jatkaa talvisten koristeiden tekoa. Uusimman Suuri Käsityö -lehden sivuilta sainkin inspiraation kranssiin. Poiketen lehden ohjeista, pengoin lankavarastoistani pörröisen valkoisen langan (nimeä en muista, mutta taitaa olla Novitan), sekä hopeankimaltavan harmaan (Nako Boutique Moonlight).

Lisäksi tarvitsin kranssiin metallilankaa, jonka kiepautin n.20cm ympyräksi. Samalla taivutin ympyrään ripustuskoukun.
Aloitin valkoisesta langasta siten, että kieputin sitä kolmen raollaan olevan sormen ympäri useita, useita kertoja. Sitten leikkasin nipun alareunasta auki, jolloin sain joukon langanpätkiä. Erottelin langat kolmen nippuihin ja aloin solmia metallirenkaan ympärille. Solmun tein siten, että vein lankanipun keskilenkin matallilangan ali ja pujotin päät yläpuolelta lenkin läpi. Tällaisia nippuja meni paljon (määrää en laskenut) ja niitä täytyi laittaa tiiviisti koko ympyrän mitalta. Kun niput oli laitettu lisäsin vielä kaikkiin väleihin uudet niput tavallisin solmuin, joissa oli yksi valkoinen lanka ja 2-3 hopeanharmaata lankaa.

Työ oli helppo toteuttaa ja lopputulos miellytti. Harkitsin silti jonkin yksityiskohdan lisäämistä siihen, mutta ennen kuin keksin mikä olisi hyvä, se saa olla tuollaisenaan:)

Pikku tytöt ja kerrostalo

Kuten jo aiemmin esittelin, meillä asustaa neljä marsua. Itseasiassa minulla oli niitä jo nuorempanakin, mutta muutaman vuoden tauon jälkeen, marsut palasivat elämääni.
Kolmisen vuotta sitten, tulivat siis kaksi ensimmäistä marsua, Armi ja Martta ja reilu vuosi sitten Minttu ja Nuppu.
Pari vuotta sitten, kun mietin miten saisin tehtyä tytöillemme suuremman häkin, törmäsin netin ihmeellistä maailmaa selatessani sivustoihin, joissa kerrottiin "taikakuutioista". Taikakuutiot ovat neliönmallisia metalliristikoita, joista alkuperäisen tarkoituksen mukaan on tarkoitus koota hyllykkö. Jyrsijäpiireissä hyllykölle oli keksitty käyttöä myös häkin muodossa. Mahtava keksintö, koska käytännössä häkistä pystyy kokoamaan lähes minkälaisen haluaa. Itse tutustuin koko aiheeseen, koska halusin marsuillemme suuremmat asuintilat ja nämä taikakuutiot todella mahdollistivat sen.

 

Kuvassa Minttu, Martta ja Nuppu.

Kokoa ensimmäiselle versiolle tuli paljon, alakerran pinta-ala oli noin yhden nukuttavan sängyn verran ja yläkerta puolet siitä. Siinä vaiheessa meillä oli siis kaksi marsua. Häkin vaihtuessa, myös häkinaluset vaihtuivat puruista pyyhkeisiin, mattoihin ja fleeceen. Heinätelineiden alle laitoin laatikot, joissa pehmikkeenä jyrsijöille tarkoitettuja pellettejä. Nälkä kasvoi syödessä ja aloin ommella tytöille erilaisia petejä, tunneleita ja tein vanerista uuden heinätelineen, mökin jne.
Tilaa olikin niin reilusti, että toiveisiin hiipi haave kolmannesta marsusta. Kolmas marsu tulikin pian ja kolmen porukka oli kasassa. Ei mennyt kovin kauaa, kun aloin epäillä uusimman tulokkaamme olevan pieniinpäin. Parisen viikkoa tämän jälkeen, meillä olikin äkkiä neljä marsua. Syntyi Nuppu.

 

 Nuppu

Uusien ideoiden tulviessa mieleeni, alkoi kehittyä ajatus nykyisestä häkistä. Marsut ovat meillä olohuoneessa, joten sen muotoa oli muutettava. Entinen vei huomattavasti tilaa ja oli jonkin verran vaikea puhdistaa. Siinä syntyikin ajatus kolmenkerroksen häkistä. Lautatavaraa meillä oli omasta takaa ja halusin hyödyntää niitä mahdollisimman tehokkaasti, taikakuutiot sopivat luukuiksi. Kokonaisuudessaan toteutimme häkin sitten yhdessä mieheni kanssa. 

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, koska se on juuri oikean mallinen. Puhdistaminen sujuu mukavasti, koska sivun luukut saa avattua kokonaan. Kolme kerrosta tekevät häkistä myös vähintään yhtä tilavan kuin se ennenkin oli ja tila on järkevämmin käytössä, eikä se vie lattiapinta-alasta niin paljoa tilaa kuin aiemmin.

 Minttu

 Kuvan mökki ja puulelut, on eläinliikkeestä hankittu. Nalle kirppikseltä.

Kerrostalo vastaa kooltaan seinähyllykköä ja olen tyytyväinen siihen, mutta vilkkaan mielikuvitukseni vuoksi, mietin aina parannusmahdollisuuksia. Tykkäänkin "sisustaa" ja keksiä uusia juttuja piilopaikoiksi ja muuten mukavuudeksi marsuille. Myös marsut tykkäävät, kun häkkiin ilmestyy jotain uutta kivaa tai järjestys muuttuu hieman.
Seuraavaksi olenkin miettinyt alkavani tekemään niille heinäpiiloja ja muita puuhaleluja, netti on pullollaan ohjeita niille.

Iloista talvipäivää!

Suklaa sydän tinakuoret...

Siis tinasydän suklaa sisus...
Suklaanystävänä, olen muutaman kerran pyöritellyt käsissäni näitä tyhjiä tinakuoria. Aikani pyöriteltyä, niistä on useinkin muodostunut sydämenmallisia. Muoto ja tinan rouheus on jotenkin kaunista ja kun sydämiäkin oli jo aikojen saatossa useampi kertynyt, mietin mitä niistä voisi tehdä.

 Rouheaa vaikutelmaa korostamaan, päätin liittää sydämet karkealla narulla yhteen. Tinasta saa tiiviimmän lyömällä muutaman kerran vasaralla siihen, näin se pysyy paremmin kasassa.

 Työkaluiksi tarvitsin narun ja sydänten lisäksi terävähkön piikin ja muovisen neulan.

 

 Sitten tein piikillä reiät sydämiin ja pujotin neulan avulla narun niistä läpi. Sydännauha päätyi sitten koristeeksi samanhenkiseen ikkunakehykseen.

 

Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, se oli helppo ja nopea toteuttaa ja materiaalia oli jostain syystä saatavilla omastatakaa. Tietenkin olen tyytyväinen myös siksi, että se on samalla ekologinen. Tämän välttämättömän pahan (suklaa) sivutuotteena syntynyt jäte, päätyi uusiokäyttöön, eikä kaatopaikalle.

Mitähän muuta niistä keksisi? Tinasydämet sopisi myös kuusenkoristeiksi... pitänee käydä kaupassa hankkimassa materiaalia lisää;)

Talvi tunnelmia

Tänään tuntui ensi kertaa siltä, että talvi tekee oikeasti tuloaan. Maa sai valkean peitteen ja ilma oli hyytävän kylmä. Toistaiseksi nämä pikkupakkaset tuntuvat vielä hyytäviltä, kun ei kylmemmistä säistä ole kokemusta hetkeen ollut.

Viimeaikaiset sisusteluni ja askarteluni, ovatkin kääntyneet huomaamattani talvisempiin tunnelmiin...

Kulta, tällä hetkellä trendijuttu, pääsi myös minun tuikkukuppeihini. Alunperin ne olivat kirkkaanpunaiset, mutta en tosiaan ole pitänyt niistä aikoihin. Innostuin jokinaika sitten maalailemaan spraymaaleilla kaappeihini unohtuneita kauniinmallisia, mutta väriltään vääränlaisia esineitä. Siispä nämäkin kupit saivat kultahippunsa kylkeen. Aluslautaseksi valikoitui vanha metallitarjotin, joka niinikään on saanut maalia pintaan, tosin sävynä metallinhopea. Ja koristeluksi tarjottimelle kierrätyskeskuksesta ostamaani hopeanväristä raetta.

Pidän tuunailusta ja koluan kirppiksiä ja kierrätyskeskuksia aina silloin tällöin. Toiveenani tietenkin löytää sieltä jotain mukavaa matkaan, yleensä löytyykin...

...esimerkiksi tämä kranssi löytyi kierrätyskeskuksesta. Mielestäni se sopi täydellisesti luomaan talvista tunnelmaa.

Kirppikseltä löysin nämä timantinmalliset koristeet, jotka oikeasti kuuluisi laittaa sähköjohtoa koristamaan, mutta meillä ne päätyivät ihan vaan hyllytason päälle.

Ja kultamaalia säilykepurkkia koristamaan. 

Tähtiketju onkin sitten jälkikasvuni taiteiluja. Niin ja tuo ovi, se ei johda mihinkään. Ovi on alkujaan eräästä maalaistalosta ja kulkeutunut useamman sata kilometriä, ennen kuin päätyi meidän seinää koristamaan.

Tämän kaiken lisäksi tarvitaan enää valoa, tuikkujen, led -valojen tai vaikka takan voimasta, siitä se tunnelma syntyy.

Tunnelmallisia talvihetkiä!

Esittelyssä lemmikit

Ajattelin aloittaa tämän uutukaisen blogini, esittelemällä perheemme lemmikit. 

Erilaisia karvaotuksia meillä on useampikin, kaikki yhtä rakkaita.

Elämäni varrella minulla on ollut miltei aina lemmikki tai muutamakin. Jossain vaiheessa meni tosin muutama vuosi niin, ettei ollut kuin yksi koira, mutta sekin ajoittui ajalle, jolloin lapset syntyivät.

 Koiria meillä on siis kaksi, Daisy ja Peppi...

 ...Daisy vielä kertaalleen...

 ...marsumme Martta, Armi, Minttu ja Nuppu...

 ...toinen kissamme Helmi (ja Peppi)...

...ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Rontti.